Tänään kaivoin pitkästä aikaa trimmikoneen ja sakset koiratarvikelaatikosta ja päätin, että yritetään Hallan trimmaamista ja sen jälkeen vähän harjoitellaan seisoskelemista. Hallahan on arjen säännöt ja toimintamallit oppinut hienosti, mutta edelleenkään se ei juuri pidä mistään, mikä sisältää paikallaan olemista. Ja yrittäähän tuo joka aamu hiipiä sohvan kautta sänkyyn, vaikka periaatteessa koirien paikka on omalla pedillä, joka on mun sängyn vieressä. ;)
Osasin odottaa välineitä esiin kaivaessani, että kaikki ei ihan mallikkaasti mene. :D Siksi ehkä yllätyinkin, kun Halla seisoi konekäsittelyn ajan tosi mallikkaasti paikallaan. No sen muutaman minuutin operaation siis jaksoi, saksikäsittelyä sitten ei. Koiran turkissa on komeita lommoja, kun se kiemurteli, uikutti ja käytti kaikki kepulikonstit päästäkseen hommasta mahdollisimman pian pois. Ja minun luonteeni sitten taas ei tahdo antaa periksi jättää mitään kesken, joten kaksi jääräpäätä siinä sitten yritti saada tahtonsa läpi. Jonkun sortin kompromissi saatiin aikaiseksi, kun minä en ihan pilkkuun asti saksinut, mutta ihan pahimmat kohdat yritin suht sutjakasti käydä läpi.
Sei menee sitävastoin jo aika hyvin kaikesta kiemurtelusta huolimatta. Olen Hallan kohdalla ottanut käyttöön ainoastaan seiso-sanan ensimmäisen tavun ja sei-sanan ja seisomisen jälkeen irtoaa vasta ruokakuppikin. Mutta miten vaan tuo eskarilainen onnistui jokaisen kuvan ottamaan niin, että meikäläisen käsi heiluu jossain kohdassa? :D
