Ajoin töistä kotiin n. puoli neljän maissa. Kotiristeykseen tullessani hidastin vauhtia ja ihmettelin, että mistä hel....tistä keskelle jalkakäytävää on tipahtanut jättiläiskokoinen lumipallo. Mitä lähemmäs tulin risteystä, niin sitä tutumman näköisiä olivat kaverit pallon vieressä. Batman ja Termiittihän ne siellä.
Esikoisen luokkakaveri oli rikkonut Batmanin lumipallon. Oli kuitenkin halunnut hyvitellä ja korjata tilanteen antamalla Batmanille uuden isohkon pallon hajotetun tilalle. Se oli ollut liian painava kannettavaksi ihan kotiin asti, joten isoveli oli ehdottanut Batmanille, että pyöritä se kotiin.
Työtä käskettyä, palloa lähdettiin työntämään. Sitä työnsi Batman. Sitä työnsi Batman ja Termiitti. Sitä työnsi Batman, Termiitti ja poikien Lauri-kaveri. Lopulta sitä työnsi naapurin yläasteikäinen poika. Mutta kotiristeykseen saavuttaessa pallo oli liian iso kaikille ja pojat olivat hakeneet kotoa kättä pidempää.
Valitettavasti lumikola oli liian pieni apuväline. Pallo ei mahtunut sen kyytiin ja yrityksissä oli mennyt kolakin rikki. Mutta Palloa ei voinut jättää. Tässä kohtaa minä saavuin autolla risteykseen. Kello oli siis puoli neljä. Batman oli päässyt koulusta 13.00 ja Termiitti 12.00. The Lumipalloa oli siis kuljetettu tovi jos toinenkin.
No mitä tekee normaali äiti? En tiedä. Ehkä olisi pitänyt sanoa pojille, että jättäkää Pallo siihen, työntäkää se ojaan tai hajottakaa. Mutta ei. Tämä äiti hakee kameran ja pulkan työvälineeksi ja lähtee pieniä miehiä auttamaan.
Siinä kohtaa, kun yritimme saada Palloa pulkan kyytiin, kävi pari vanhempaa naista ihmettelemässä, että mihin sitä palloa kuljetetaan? Ja mistä asti sitä on kuljetettu. Vastaukset saivat aikaan naurahduksia ja pään pudistuksia. Autoja meni ohi kymmeniä ja jokaisesta katsoi virnuileva naamataulu.
Lopulta pallo kuitenkin oli pulkan kyydissä ja kotimatka alkoi.
Pallo painoi ainakin tonnin. Ainakin. Se lähti pulkassa liikkeelle vain kun minä vedin kaikin voimin ja pojat tuuppasivat perästä kaikin voimin. Meidän oli valittava vetoreitiksi autojen jättämät urat, sillä lumessa pulkka ei olisi liikkunut mihinkään. Kun 1/3 matkaa oli jäljellä, äiti oli maitohapoilla.
Hengähdystauon aikana ohi ajoi polkupyörällä setä, joka huusi, että häntä ei sitten saa heittää Pallolla.
Loppurutistus oli hikinen, mutta lopulta Pallo saatiin kotipihaan asti! Aikaa koko operaatioon meni 45 minuuttia, matkaa oli ehkä pari-kolmesataa metriä.
Pulkasta tuli kivasti äidin ahterille sopiva malli. Vasemmalla normaali pulkka, oikealla pallokäsitelty.
Näin sitä on taas meidän perhe tarjonnut sirkushuveja kansalle.
