Halla

 Ihana auringonpaiste! Ja kuten olen jo vuosien kokemuksella huomannut, kevätaurinko saa monta sormea kutisemaan. Viherpeukalon lisäksi kutinaa aiheuttavat jauhot, valokuvaus, sisustus, siivous ja ties mikä. Lisäksi marssivarpaat alkavat aina keväisin kuljettaa meitä metsään. 

Yritä siellä sitten lumen keskellä keskipäivän auringossa saada valkoisesta koirasta kuvaa. Hyvin tietää, että ne tuppaavat palamaan puhki, mutta kun pöhkö yrittää silti aina uudestaan ja uudestaan. 

Onneksi metsässä on sentään varjoisiakin paikkoja. 

 Tämä kuva on otettu jo aikaisemmin sisällä. Innostuin leikkimään kuvankäsittelyn lomo-efekteillä. 

Hepuliterrieri hepuloi

Hepuliterrieri hepuloi ja saa aluksi toiseen mummoonkin eloa. Siinä ei auta, vaikka yksi mummo jäisi vähän jalkoihin...



"Huh, onneksi ne häipy"



Sitten voi houkutella lapsukaisen kiskomisleikkiin.




Ja hyppiä kiitolaukkaa sohvan yli





Sen jälkeen voi hetken läähättää onnellisena.




Mutta kun näköpiiriin tulee tennispallo, ilme kirkastuu.




Ja taas mennään!


Ja tullaan...


Ja mennään...




Muu porukka istuu turvallisesti sivummalla.





Kunnes:



Sitten onkin aika mennä pesulle:





Ja niin rauhoitutaan lopulta.



Kunnes ovelta kuuluu ääniä. Ja taas mennään...

Hallan synttärit ja kakku

Halla juhli tänään 1-vuotissynttäreitään. Tai noh, koira itse ei varmaan juuri tajunnut asiasta mitään, mutta pikkumiehet varsinkin ovat olleet asiasta tohkeissaan ja viikon verran on vannotettu, että Hallalle täytyy tehdä kakku.

Hallan päivä alkoi lenkillä, jonka jälkeen tietysti piti tälläytyä bileitä varten. Neiti ei suhtautunut puunaamiseen kovinkaan innokkaasti ja stailistin virkaa toimittanut allekirjoittanut tuhisi muutamaankin otteeseen kun kiemurteleva koira sai aikaan sen, että sakset sohaisivat turkkiin kolon kohtaan johon koloa ei kuulu. Koneajelu sujui jälleen mallikkaasti, pitänee opetella tekemään koko trimmi pelkällä koneella, niin sitten meillä ei ole mitään hätää...

1-vuotispäivänä täytyy tietysti myös ottaa 1-vuotiskuva. Noh, siitäkään päivänsankari ei oikein ollut samaa mieltä. Santerin kanssa yritettiin saada koiraa seisomaan näyttelytanassa, mutta kun ei niin ei. Aina kenotettiin johonkin suuntaan.



Joten se siitä.


Loppujen lopuksi Hallan mielestä päivässä oli varmasti parasta lenkitykset,
ekstraleikitykset pojilta, naudan rustoluu ja cesar hauvaherkku. :) Sain nimittäin lopulta pojat vakuuttuneeksi siitä, että koirat eivät täytekakuista välitä yhtä paljon kuin lihaherkuista. Mutta eihän se sitä tarkoittanut, että olisi päässyt leipomiselta, sillä pitihän juhlavieraille (=pojat) olla tarjottavaa. Vallu valitsi jo perjantaina kakuksi paholaisen kakun ja tänään se sitten yhdessä tehtiin. Jos joku miettii miksi paholaisen kakku on paholaisen kakku, niin voin kertoa, että se on s y n t i s e n hyvää olematta kuitenkaan ällömakeaa. Vallun top kakkulistalla pääsi kakkoseksi, heti unelmatortun jälkeen. :)


Ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Kartanonpuiston koirakoulu

Hypättiin tänään taas Santerin kanssa fillareiden selkään ja lyötiin Halla vyötärötaluttimeen. Määränpäänä oli Elonkierto, jossa kuitenkin vain pyörähdettiin hyvin pikaisesti portilla ja palattiin sitten pitämään koirakoulua kartanonpuistoon.

Tuosta suhautetaan fillarilla Elonkiertoon.


Sama kohta Elonkierrolta päin.



Kartano


Hallasta tulee mieleen ensimmäinen seropini. Rade jaksoi keskittyä todella pitkiä aikoja ja Halla vaikuttaa myös harvinaisen pitkäjänteiseltä (terrieriksi). Puiston tuokio oli emännälle oikea nautinto, kun nuo mummelit alkavat olla jo hieman...ikälisiä ottavia. ;) Muffen tekniikka on "en mä nyt oikein ymmärrä, mutta jos istun tässä ja näytän söpöltä, niin kyllä se sitten heltyy ja antaa sen namin." Ja Evellä ei sitten taas enää oikein pitkäjänteisyyttä ole."Istuin jo ja nyt tuolta tulee joku jännä haju, täytyy tsekata, be right back!"

"Osaan istua näin hienosti!"



Ja sitten seurataan.


Ja istutaan.


Ja seurataan vauhdissa.


Ja istutaan.


Ja vauhdissa.


Välillä tulikin kutsu toiseen suuntaan! "Mamii, mä tuuuun!"


Ja sitten taas toiseen.


Ja toki Halla sai myös riehua! Tästä lähtee hepulispurtti. :D


Kaverin kanssa on vielä mukavampi hepuloida.





Posenakin osataan olla.


Kouluttajan paussi.


Ja sit tuli väsy. Joten kotiin. :)

Lintutornilla

Ehdotin Santerille reissua lintutornille, koska kaveri on osoittautunut aika kiinnostuneeksi linnuista. Pakattiin mukaan kamera ja kiikari ja mukaan otettiin myös Halla. Halla ei ole aiemmin pyörän vierellä juossut, joten hiukan jännitti miten matka tulee menemään. Mutta ihan turhaan, Halla juoksenteli pyörän vierellä kuin vanha tekijä.

Siellä oli reippaasti sorsia. On niitä siellä, harmi vaan, että ei tuo putki ole riittävä. Eikä ollut sen puoleen meidän kiikarikaan riittävä. Joten joulupukki muistui taas mieleen, Santerille olis tilauksessa kunnon kiikari tai kaukoputki.




Kun ei sitten siivekkäitä saanut kuvaan, niin oli pakko leikkiä taas taiteilijaa. ;)


Sante kiikaroi.



Halla



Bongarit


Kotimatkalla



Onko se lentokone? Ei vaan Halla, jolle tuli kiire saada Santeri kiinni. :D



Saatiin loppumatkasta riesaksi tämmönen irtolainen. Komea sulhanen oli, mutta hiukan liian nynny terrierimakuun. :D Ensin säikähdin, mutta kun huomasin, että tämä tyyppi jäi kunnioittavan matkan päähän ihan pelkästään sillä, että ärähdin sille välillä, niin jäätiin hetkeksi miettimään mitä sulhon kanssa tehdään. Loppuratkaisu oli, että jos se seuraisi meitä kotiin asti, niin sitten yrittäisin saada arkajalan kiinni kunhan saisin Hallan sisälle. Valitettavasti se säikähti vastaantulevaa lenkkeilijää ja paineli pusikkoon karkuun niin että rytisi.



"Hei kaunis neiti, käytkö täällä usein?"