Photoadaychallenge, days 28 and 29. And lovely spring!

Photo a day challenge

Day 28

Trash 

Taiteillessa tulee myös trashhia. 

Termiitti on Suuri Taiteilija, jonka huoneessa on aina joku isompi tai pienempi taideprojekti meneillään. Ja sen seurauksena lattialta löytyy milloin mitäkin. Sen seurauksena myös siivoaminen on suunnaton urakka ja kiukun paikka. Itsekään en mikään siisteyden perikuva ole, mutta välillä on vaikea sopeutua luovaan ja tuotteliaaseen lapseen, jonka projektit leviävät tuon tuostakin käsistä siihen suuntaan, että huone muistuttaa hävityksen kauhistusta. Olen päättänyt yrittää parhaani löytääkseni tasapainon siisteyden ja lapsen luovuuden tukemisen välillä, mutta täytyy tunnustaa, että välillä nalkuttava äitihirviö ottaa vallan. :/ 

Tänään suuren taiteilijan työn alla ovat virpomisvitsat. Ja äiti kiittää, koska näistä ei juuri sotkua tule. :D 

On tässä vähän muutenkin valmistauduttu pääsiäiseen. Vaikka uhosinkin, että joulupallot saavat killua peikonpähkinässä koko vuoden. 

Photo a day challenge

Day 29

Feet 

Kevätjalat asuvat ILMAN SUKKIA pistokkaissa. 

Olen joskus ollut jonkin sortin ihmettelyn aihe siinä, että nakkaan sukat keväällä pois heti kun se on mahdollista ja pistän ne jalkaan syksyllä vasta kun on pakko. Olen kuitenkin löytänyt voittajani, sillä löysin ihmisen, joka on ympäri vuoden ilman sukkia. 

Joka tapauksessa kevätvarpaat heiluivat iloisina pistokkaissa samalla, kun kolusin lumen alta paljastuvia tiluksia.

Scillat heräilevät.

Ja kevätkello. <3 

Sisällä kesäkurpitsat ovat jo vähän turhankin hyvässä vauhdissa. 

Pensastomaatin taimi.

Ensimmäinen mustarastas näkyi takapihalla jo maaliskuun alussa, mutta tänään siitä sai kuvankin. :) Osa kannasta talvehtiikin Suomessa, mutta meidän lintulaudalle moiset eivät ole aiemmin eksyneet. 

Photo a day challenge, day 27: your name

En mä nyt tiedä pitikö tässä nyt ihan näin käydä. 

Mutta niin siinä sitten vaan kävi. 

Ajatus lähti allekirjoituksesta. 

Jostain syystä ajatus päätti sitten yllättäen lähteä metsäretkelle.

Siellä se törmäsi pariin leikkisään pupuun. 

Lopputulos on tässä. 

Ikikriitikko sisälläni kiljuu, että tätä olisi pitänyt  hioa vielä pari päivää (liian lähellä paperin yläreunaa, puusta levisi mustaa tussia, heinän mustat ääriviivat hukuttivat keltaisen värin jne. jne. jne. ), mutta päätin olla kuuntelematta sitä. Yhtäkaikki tuntui mukavalta piirtää pitkästä aikaa. Ihanalta suorastaan! 

Kuvahaaste, sanomalehtiruno ja liskovideo

Kävin tänään töihin liittyen tutustumassa Espoolaiseen päiväkotiin. Reissu oli antoisa ja hyvin intensiivinen, kun yritti lyhyessä ajassa imeä itseensä mahdollisimman paljon tutustumiskohteen tunnelmaa, visuaalisia muistikuvia ja kuulla mitä kierroksella puhuttiin. Lukuisia ideoita ja inspiraatioita leijuu päässä suloisessa kaaoksessa. Innostus hiipii kutinana sormenpäihin ja tahtoo toimintaa! 

Kotona olin ihan puhki. Ruuanlaiton ja pakollisen pesukonepalaverin jälkeen rojahdin sohvalle ja torkahdin. Sen jälkeen olen leijunut aiheesta toiseen ilman sen suurempia suunnitelmia. 

Välilaskuni olivat nämä:

Photo a day challenge, day 26: key

Olisin niiin halunnut kuvata jonkin vanhan lipaston avaimen. 

Sellaisen ison ja ajan patinoiman yksilön. 

Noh, aina ei saa sitä mitä tahtoo. 

Seuraavaksi paras vaihtoehto oli esikoisen avainketju. ;) 

Päivän sanomalehtiruno. :) 

Ja lopuksi liskovideo. 

Taustalla Paavon tassutusta, telkkaria ja ajoittaisia Even hössötyksiä. 

 

Photo a day challenge, days 24 and 25

Day 24, an animal

Hössömummo Eve. 11 vuotta ja risat.

Day 25, breakfast

Terveellinen ja ravitseva aamiaiseni... 

Day 23, Moon

Tänään, vuonna 2012 ihmettelen kuvahaasteen aihetta moon. Vuonna 2002, aika tarkkaan 10 vuotta sitten, ihmettelin Batmania vatsassa, 2-vuotiasta vauhdikasta esikoista ja opinnäytetyötä. Silloin sain tämän kuun ystävältäni S.U:lta. Siitä lähtien se on killunut lastenhuoneessa. Ystävät ovat ihania. :) 

Kuvahaaste ja sanomalehtiruno

Photo a day challenge: 

Kitchen sink = Bathtub for orchid

Sanomalehtiruno:

Tuorein runo. Vähän joutui taaskin hakemalla hakemaan, mutta sitten kun löytyi perhoset, niin sen jälkeen kaikki sujui kuin vettä vaan. :) 

Delicious

Photo a day challenge

Day 21, delicious

Muita höpinöitä: 

Ollaan katsottu kokkiohjelmia todistettavasti, koska Termiitti rakensi tänään ruuasta oman annoksensa ja ilmoitti, että voisi osallistua vaikkapa Mastercheffiin kyseisellä annoksella. Kirjolohta, lankkuperunoita ja herneen versoja. Kalaa maistellessaan kommentoi asiantuntevasti, että siinä on hyvä koostumus. 

Ja taas asiasta lentokoneeseen. Törmäsin sanomalehtirunoihin ja ihastuin välittömästi. Pidän tietyn tyyppisistä runoista, vaikka en mikään suuri runojen kuluttaja olekaan. Sanomalehtirunoja en ole aiemmin missään nähnyt ja siksipä sitä oli pakko kokeilla itsekin.  Homma oli yllättävän vaikeaa, mutta tällaisen sain aikaiseksi. 

Before/After

Menipä taas myöhäiselle haasteilu, mutta sellaista tämä välillä on. Töistä kotiin, koirien ulkoilutus, 

samantien uudestaan tien päälle lasten kanssa, kauppaan, kotiin, ruokaa, pyykkiä, iltapuuhat jne. 

Mutta siis, olohuoneessa on tuollainen kohta. Siinä roikkuu johto hyllyn vieressä. 

En ole juurikaan ajatellut asiaa, sillä se nyt vaan on siinä, eikä sille mitään voi.  

Tänään kävelin kaupassa ostoskärryni kanssa ja tuo traakkipuu kökötti 

yksin kaupan hyllyllä kaikkien pääsiäiskukkien keskellä. 

Viherkasvit ovat yksi heikkouteni ja samantien näin mielessäni 

traakkipuun tuossa nurkassa.

Ja Paavokin tykkäsi. :) 

Funny feet

Kuvahaastetta 19 päivää. Tämän päivän aiheena funny. 

Funny on Eve. Pakkomielteinen jalkapesuri. Missä vaan on paljaat varpaat, niin siellä on myös Eve. Ja se pesee, pesee, pesee ja pesee.

Ja se pesee h a r t a a s t i. :) 

Kuvahaasteaihe levisi (taas) käsistä kuin Jokisen eväät, joten tässäpä tämän päivän syrjähyppy. 

Villasukat on aloitettu jo joskus syksyllä, mutta meni tovi, ennenkuin sain sukat valmiiksi. Ei vaan innostanut. Syytä saattoi olla siinä, että lanka oli ohutta, mun käsiala tiivistä ja sukat eivät loppuviimeksi sitten edes tulleet niin pitkiksi kuin piti. Mutta tulee noita nyt varmaan silti käytettyä. :) Jostain toisesta langasta saattaisin vielä vastaavia pitkiä sukkia yrittää tehdä. Novitan polku on kyllä kovin kaunista, joten jotain muuta aion vielä tästä samasta langasta tehdä. Pari kerää jäi vielä nurkkiin pyörimään. 

Monta päivää kuvahaastetta

Kuvahaasteilu jäi sitten muutamaksi päiväksi väliin, kun oli niin paljon kaikkea muuta tekemistä. Kävin mm. D-A-D:n keikalla ja sukuloimassa tässä välissä. Nyt otetaan sitten monen päivän edestä vahinkoa takaisin. :) 

 Day 15, car. 

Ensimmäistä kertaa käytän vanhaa kuvaa, mutta minä sitten vaan tykkään tästä kuvasta. Sitäpaitsi oma auto on ihan liian likainen kuvattavaksi ja poikien pikkuautot ovat sen näköisiä, kuin olisivat olleet jokamiesluokan rallikilpailuissa. 

Day 16, sunglasses

Aurinkolasit ja minä olemme erottamaton parivaljakko. Saan helposti migreenin varsinkin kevätauringosta ja niinpä minulla on sitten jatkuvasti aurinkolasit joko nenällä tai pään päällä, jotta löytyvät silloin kun niitä tarvitaan. Eilen oli kuitenkin niin pilvinen päivä, että lasit saivat odotella keittiön tasolla. Tänään niistä sitten taas heijastuikin aurinkoinen päivä, vaikka toistaiseksi vain ikkunan läpi. 

Day 17, green

Kesäkurpitsa.

Viime kesänä käänsin itselleni autotallin takana olevasta ryteiköstä pikkuruisen kasvimaan. Tänä keväänä olen innoissani ostellut siemeniä ja ensimmäiset on laitettu esikasvatukseen. Pikkumies oli niin innokkaana apulaisena istutusoperaatiossa, että otettiin sitten kesäkurpitsankin kanssa parin viikon varaslähtö esikasvatuksen suhteen. Saas nähdä miten kurpitsaisten käy...

Day 18

A corner of your home

Corner, jossa vietän ehkä enemmän aikaa kun haluaisin... ;) 

Clouds ja antisisustaja

Miten siinä aina käy niin, että kun kerrankin toivot pilviä taivaalle, niin niitä ei siinä hetkessä ole siellä yhtäkään? Päivän kuvahaasteen aiheena siis Clouds. 

Pilvet.

Kiertelin kamera kädessä jokaisen ikkunan luona tähyillen taivaalle, mutta kun ei niin ei. 

Siinä sitä sitten raapii päätään ja miettii, että mistä sen pilven nyt sitten repäisee? Tallustelee ja yrittää työpäivästä väsähtäneenä ajatella luovasti vain huomatakseen, että pollaparka kumisee tyhjyyttään. Lopulta katse kiinnittyy pilviin. Tuosta mä ne otan, enkä sitten enää ajattele yhtään sen enempää, että mistä olisi ehkä hauskempiakin löytynyt. Muropakettipilviä, olkaapa hyvä. 

Olen viime aikoina taas tuijotellut erilaisia sisustusblogeja. (Kevät nähkääs...) Aihe aiheuttaa aina ajoittain harmaita hiuksia, koska sisustamiseen minulla ei juurikaan ole silmää. Tai no yleensä käytännöllisyys ja edullisuus vie sisustusvalinnoissa voiton siitä mikä olisi ihanaa. Miten sitä silmä aina osuukin niihin ihan törkeän kalliisiin ihanuuksiin? Vähän samaa tapahtuu vaatekaupoilla: "Oi, miten ihana vaate! Jaahans, kolminumeroinen hinta, jatkankin matkaa..."

Olen nyt kuitenkin muutaman jonkin sortin räpellyssisustuskirjan ostanut. Olisi niin minun juttuni tuunailla kaikkea kivaa asunto pullolleen. Tässä uudessa kirjassa oli monta hauskaa ideaa. Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli by Anna Örnberg. (en kyllä maksanut siitä noin paljon kuin adlibris karhuaa...) 

Ongelmaksi nousee sitten tässä kohtaa aina se, että kun ei ole mitään yksiselitteistä selkeää sisustustyyliä. Olisikin puhtaasti maalaisromanttinen. Tai moderni. Tai minimalisti. Tai jotain. Minä en vaan ole tässä elämässä osannut valita minkään asian kohdalla yhtä ja ainoaa polkua mitä tallustaa, vaan pompin vähän joka niityllä, metsässä ja merenrannalla. 

Viimeisin sisustukseen liittyvä ostos esittelyssä kuitenkin nyt sitten tässä. Ihan puhtaasti Henkkamaukan tuotantoa. Mutta hei, pupu ja koira! Mulle heti! 

Koti on ihanan kamala eri tyylien sekametelisoppa. Sillä ei pääsisi yhdenkään sisustuslehden palstoille ehtoisana emäntänä poseeraamaan. Mutta onpahan ainakin oman näköinen sekametelisoppa. Somasti höystettynä koirankarvoilla ja pupunpapanoilla. :) 

A sign

12. päivä, haasteessa haarukka

Kuvahaasteilu on ehkä senkin takia niin mukavaa, että tulee kuvattua asioita, joita ei varmasti muuten tulisi mieleenkään kuvata. Tai no ei minulle ainakaan olisi tullut mieleen kuvailla haarukoita. Mitään jännää en aiheesta keksinyt, mutta kuvassa ovat ihan ensimmäiset itse ostetut haarukat. Monta vuottahan minä pärjäsin kotoa napatuilla muutamalla haarukalla, mutta sitten jossain kohtaa piti hankkia niitä lisää. Muistaakseni Hobby Hallista nuo tuli tilattua. 

Kuvahaasteesta harhauduin sitten tietysti taas ihan muualle. Nimittäin ihmettelemään Paavon ohraa. Ensimmäistä kertaa ever se alkoi kasvaa uudelleen sen jälkeen, kun Paavo oli ruohonleikkurin tarkkuudella vetänyt sen millisiiliksi. 

Ja siinä missä Paavo hoiti homman ohran kanssa, hoiti Oskari homman herneen versojen kanssa. Pikku metsuri Fiskarssin saksineen on käynyt ahkerasti hernepurkilla. Pitänee laittaa vielä toinen satsi tulemaan. :) 

Someone you talked to today

En nyt ihan tiedä, voiko tätä sanoa someoneksi, mutta yhtä kaikki tästä nyt tuli kuva otettua. :) 

Vein kirjovehkan syksyllä töihin. Se oli silloin ihan elinvoimainen, mutta oma viidakko tuntui niin täydeltä, että ajattelin, että se voisi ilahduttaa minua ja lapsia töissä. No ihan hirveän pitkään se ei siellä ilahduttanut, sillä se tiputti varsin nopeasti kaikki lehtensä ja jökötti sitten pelkkänä rankana päiväkodin hyllyn päällä. Ja se jökötti siellä pitkään. Sitä kasteltiin ja hoidettiin, mutta kasvi törötti apaattisena ruukussaan. Viimein menetin toivoni sen kanssa ja toin sen kotiin. Ajattelin, että vaihdan ruukkuun jonkun toisen kasvin. En vaan ehtinyt tehdä ruukunvaihdosoperaatiota heti ja vehka joutui odottelemaan viimeistä leposijaansa viikon verran takkahuoneen hämärässä nurkassa. Kun sitten tänään menin ruukkua hakemaan, niin yllätyin iloisesti siitä, että vehka oli alkanut puskea lehteä. 

Ehkä sillä oli vain koti-ikävä. :) 

Minä sitten hyvinkin iloisena rupattelin rehulle mukavia, annoin paljon vettä ja taidanpa vielä lannoittaakin jahka löydän jostain lannoitetikkuni. :) 

Kuuhullu kuvahaasteilija

Viiden kuuta ulvotun yön jälkeen iski väsymys. Näin siinä aina käy, että silloin kun on menossa täyden kuun ulvomismaratooni, niin sen aikana ei väsytä ollenkaan, vaikka nukkuu älyttömän huonosti. Mutta sitten kun täysikuu päästää otteestaan, niin väsymys iskee kuin Nukku-Matti armeija. Jostain syystä tämä kuu vaikutti meikäläiseen vielä normaalia pidempään ja voimakkaammin. Ehkä olen myös revontuli- ja avaruusmyrskyhullu kuuhulluuden lisäksi, ja siksi "oireet" triplaantuivat? 

Olen tänään yrittänyt pysyä hereillä, jotta saisin jonkinlaisen vuorokausirytmin ylläpidettyä. Ihan täysin en siinä ole onnistunut, vaan olen toistuvasti havahtunut sohvalta kesken pienten torkahdusten. Ja mikäs minua sitten sieltä herätteli? Varsin usein sulosoinnut alá Oskari, joten tässäpä tämän päivän kuvahaasteeni: päivä 10, aihe LOUD. 

Red

No sitähän näkyi tänään. Punaista meinaan. 

Olen nukkunut viimeiset neljä yötä huonosti täysikuun takia ja viettänyt koko päivän kokoustamassa. Kun sitten lähdin kotimatkalle, niin kuinka ollakaan, joka ikinen liikennevalo pamahti punaiseksi siinä kohtaa kun minä tulin auton kanssa kohdalle. 

Isolla tiellä roikkui punainen pakettiauto ihan takapuskurissa. Ärhentelin sille, mutta se roikkui siinä silti. 

Suunnittelin kuvaavani uudet hienot punaiset korkokenkäni, jotka eivät mahdu murtuneen varpaan takia ehkä ikinä jalkaan. Mielessä heilahti haikea sininen. 

Eteeni kiilasi auto.Punainen auto. Kraah! 

 Ja kaiken kruunasi punainen auto, jonka perässä köröttelin 20  km/h taajama-alueella kiljuen, että se kaasupoljin on se oikealla puolella oleva lämiskä. 

Tulin kotiin, enkä yllättäen enää nähnytkään punaista. Aika usein sitä näkyy siinä kohtaa, kun kompuroin hirmuisen reppu/kenkä/takkikasan yli katsomaan millainen kaaos keittiöön on jäänyt välipalan jäljiltä. 

Katse pysähtyi kaapin päällä pölyttyvään peikonpähkinään ja siihen unohtuneisiin pikkuisiin punaisiin joulupalloihin. Punainen sai välittömästi paljon rauhallisemman merkityksen. Killukoot pallot siellä vaikka koko vuoden. 

Window

Kuvahaasteen aihe: Window, elikkäs akkuna.

Ihan ensimmäisenä pamahti mieleen Jokioisten kartanon ikkunat. Hyvänä kakkosena Forssan Värjäämön ikkunat. Työpäivän jälkeen kun piti ruokaa laittaa, pyykkiä pestä ja istutella mansikkaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa kesää varten, niin en sitten jaksanut lähteä enää mihinkään.

No koti-ikkunat. Rumat, vetävät ja likaiset. Ehdottomasti ikkunaremontin tarpeessa. Ikkunasta näkyvät maisemat kovin latteita. Lunta, jäätä ja naapuritalon tiiliseinää.

Iskee epätoivo ja suunnittelen, että kuvaan sitten niitä hienoja istutuslaarejani ikkunan edestä. Siinä suumaillessa hoksaan ikkunalaudalla kuopuksen tekemän kestokukan. Siinä. Tuosta minä sen kuvan nappaan.Naistenpäivän kestoruusu ikkunan edessä ja somisteena vielä jouluvalot, joista kuopus pitää valtavasti.

Siinä se nyt sitten on ja näillä mennään. Onneksi sain plurrattua likaisen lasin taustalta. :P

Kuvahaastetta kun oli tarpeeksi pähkäillyt, niin kävin vielä bonuksena kuvaamassa ruusujani. Sain kimpun naistenpäivän kunniaksi ja häkellyin siitä taas suuresti. Mitään logiikkaahan siinä ei ole, että koska ja mistä syystä minä saan kukkia ja se on kovin harvinaistakin. Mutta aina välillä niitä kuitenkin tipahtaa ja valtavasti ne silloin ilahduttavat. Olenkin alkanut epäillä, että isännällä itsellään saattaakin olla joku logiikka asiaan. Tarpeeksi harvoin ja epäsäännöllisesti eri merkkipäiville, niin yllätysmomentti triplaa ilon. ;)

Ja päivän mokakuva on tässä. Ja taas minä pidän siitä. Ehkä

 mun pitäisi kuvata koko ajan vain mokatakseni? 

Ja yllätyksistä puheenollen, meillä kävi yllätysvieraskin. :) Herra Jänes. Rusakko se minun mielestäni on, kun oli niin julmetun kokoinen korstokin, mutta kovin oli vaalea tyyppi. 

Something you wore

Plääh. Tulipa valittua tylsät vaatteet aamukiireessä tälle päivälle. Ei mitään muotiluomuksia, ei väriä, ei edes kivoja  yksityiskohtia. Farkut, tummat sukat, musta t-paita ja musta huppari. Harkitsin koirankarvan kuvaamista jostain tummasta vaatteesta. Niitä kuskaan aina mukana. Olisin voinut sitten nypätä kuvan oton jälkeen juuri sen kyseisen karvan pois. Harkitsin myös rumien, mutta lämpimien Kuomasaappaiden kuvaamista, sekä rakasta örkkiotuspipoani. Tai entä jos kuvaisi jonkun ikivanhan rievun kaapista? Jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi takuulla siivonnut helmikuussa vaatekaappia. 

Mutta sitten jostain epäromanttisen naisen päähän iski yllättävän pehmo ajatus. Mitäs jos kuvaisi kerran elämässään sormuksensa?

Olen siis pitänyt aiemmin, pidin tänään ja pidän edelleen. Vääntynyt kihlasormus vuodelta 2002 ja mummin vanha vihkisormus, joka on teetetty mummin siskon korvakorun kivestä. Sormuksessa on kaiverrettuna vuodet 1954 ja 2006. Juu, meidän suvussa on paljon sentimentaalisia hölmöjä. :)

Jälkikäteen sitten palasin juurilleni ja harmittelin, että olisinhan mä voinut kuvata aurinkolasinikin...

Siinä missä eilinen pupun kuvaus meni niin mönkään kuin nyt vaan voi kuvitella, niin tänään tiesin olevani vahvoilla. Viiden päivän ikäinen ohra, saa jääräpäisimmänkin pupun pysähtymään. ;)

5 pm.

Kuvahaasteen aiheena oli 5 pm. Minä rakastan kelloja. Ja iltapäivän päikkäreitä. Joten loogista kuvata kello sängyssä. Kello viideltä. Vaikka meni tuo mokoma muutaman sekunnin yli. 

Tosin, oli mulla alkuperäisenä ajatuksena sotkea kuvioon mukaan myös tämä herra. 

Kunnianhimoinen ajatukseni oli kuvata valkoinen kani kellon kanssa matkalla iltapäiväteelle. Niinkun siinä tarinassa. Kyllähän te tiedätte, Liisa ihmemaassa. Tarkoitus oli rajata taustaa mahdollisimman paljon pois kuvasta. Ehkä jopa niin, että kuvassa näkyisi vain tumma kello valkoisen kanin pään vieressä. Sängyn päälle lankeava valo tuntui sopivalta siihen millaista tunnelmaa kuvaan ajattelin, joten löin Paavon pedille ja pistin kellon sen viereen. 

Noh. Jääräpäinen kaniherra Paavo oli eri mieltä asiasta. Vaikka miten yritin asetella kelloa pupuherran lähelle, niin Paavo pinkoi pakoon heti kun yritin liikkua hakemaan kameraa. Tuon lähemmäs kelloa se suostui  vapaaehtoisesti ainoastaan siinä kohtaa, kun kirmasi takajalkojaan heitellen alas sängyltä. 

En uskaltanut kiusata The Pupua kovin pitkään. Joten täytyi sitten tyytyä kuvailemaan kelloa. Monta kertaa. Osa meni noin niinkuin vähän mönkäänkin, mutta jotenkin silti taas pidän tästäkin mokasta.  

Lopulta turhauduin kelloprojektiin ja  päätin ikuistaa sen sijaan uunituoreet koruni. Marian blogissa törmäsin Dream-koruun ja kun sitten surffailin Etsyn kautta Shimmer creek studion  koruja katselemaan, niin olin myyty. Pitkän ja tuskallisen valinnan jälkeen päätin haluta korun, jossa kuu loistaa merimaiseman yläpuolella. Kuuhullulle, jonka suonissa virtaa meri, se tuntui luontevalta valinnalta. :) Toinen valintani oli Create. Koska minä pidän kaikesta luovasta toiminnasta, vaikka en niissä läheskään aina onnistu niin taidokkaasti kuin toivoisin. :D 

Tänään molemmat korut tulivat somassa pikku pussukassa kotiin ja nyt suurin ongelma onkin, että kumman noista ripustaa kaulaansa huomenna?