Muistan kuin eilisen päivän sen kun tavattiin ensimmäisen kerran. Tapasimme Koirakoti Tassulassa, johon menimme katsomaan ihan eri koiraa. Se toinen koira ei ottanut meihin mitään kontaktia, vaan juoksenteli ympäri seiniä. Se ei tuntunut oikealta.
Yhdessä häkissä oli yksinäinen koiranpentu, joka nojasi häkin ovea vasten etutassuillaan. Se kiemurteli koko olemuksellaan ja inisi. Pyysin saada nähdä pennun ja sinä juoksit suoraan syliini. Se oli siinä. Alkoholistiperheestä huostaanotetusta pentueesta olit jäljellä vain sinä ja siltä istumalta varasimme sinut. Se tuntui oikealta.
Aina elo ei kuitenkaan ollut ihan ruusuista ja suhteen rakentaminen vei jonkin aikaa. Olit nuorempana villi ja energinen ja epäilemättä myös taustasi vaikutti moneen asiaan.
Murtauduit kaikkiin mahdollisiin kaappeihin, avasit lapsilukotkin. Kaivoit seinään reiän. Varastit lippalakin hattuhyllyltä ja patongit lapsilukollisesta uunista. Revit verhot ja jyrsit käsittämättömän paljon tavaroita. Kutsuin sinua joskus Taikatassuksi, koska en voinut ymmärtää miten koira saa auki pakastimen oven, avaa vedettävän laatikon ja varastaa sieltä luupussin.
Tyhmä et siis ole ollut koskaan, mutta ehkä sinäkin osasit käyttää blondiuttasi hyväksi. Miksi nähdä vaivaa, kun haluamansa voi saada kallistamalla päätään ja näyttämällä suloiselta?
Tahkosimme perustottelevaisuuden läpi väkipakolla, mutta jossain kohtaa totesin, että aina koirakaan ei halua harrastaa aktiivisesti, vaikka jokaisen koirakirjan mukaan sille pitääkin virikkeitä tarjota. Sinä nautit kuitenkin elämästäsi sohvaperunana ja kun vihdoin oivalsin sen, aloimme ymmärtää toisiamme ja kaikki sujui helpommin.
Näit lasteni syntymän ja olit heille ihanteellinen koirakaveri. Et hermostunut koskaan ja sinua sai palluuttaa monella eri tavalla. Olit luotettava lapsenvahtimme, joka seisoi vankkumatta paikallaan kun lapset ottivat sinusta tukea. Leikit väsymättä lasten kanssa palloa hakien ja siivosit pöydän alta ruuan tähteet aina kun niitä sinne sinkoili.
Koiralaumassa olit lähes aina rauhoittelija. Joskus nuorempana naisellinen hormonimyräkkä sai sinut tulistumaan ja olet aina ollut myös perso herkuille, joita olet puolustanut varsinkin vanhemmiten muilta. Pääsääntöisesti olet kuitenkin ollut rauhallinen laumakoira, joka ei turhia pullikoi, tavoittelee rauhaisaa yhteiseloa, mutta tarvittaessa osoittaa myös sisua.
Evelle merkitset paljon. Hössömummo valvoo untasi, odottaa sinua lenkeillä ja on terrieriksi käsittämättömän pitkämielinen kanssasi nyt kun olet vanhuudenhöperö ja käyttäydyt oudosti.
On tullut aika sanoa hyvästi. Meillä on vielä joitakin päiviä yhteistä aikaa. Saat varastaa lapaseni joka ikinen päivä ja aion lelliä sinua herkuilla ja haleilla. Jos vain näistä hetkistä jotenkin ymmärtäisit, miten tärkeä meille olet.
Kiitos Muffe-mummeli kaikesta.
