Pikkuiselle

Ystäväni sai vauvan. Ja minä koen kummallisia vouhotuksen kokemuksia. Hössötän ja vouhotan vauvasta. Virkkasin vauvalle tossutkin, kun hössötyskohtaus levisi sisuksista kutinana sormiin asti. 

Olen niin yltiöpäisen onnellinen ystäväni puolesta kuin vain olla ja voi. 

Pääsen lähiaikoina nuuskimaan vauvan tuoksua.Ehkä jopa pitämään sylissä pikkuista ihmettä? Saan katsella suun mutristelua ja ehkä pieni nyrkki kietoutuu sormeni ympärille? Voin ottaa kameran muistikortin pullolleen vauvakuvia ja tehdä hassuja ilmeitä ja ääniä saadakseni  pienokaisesta irtoamaan hymyn. 

Ja kaiken tuon jälkeen voin lähteä kotiin ja jättää vastuun nyytistä vanhemmilleen. 

Ihana vauva! 

Torronsuo

Torronsuolla poikain kanssa pari tuntia. 

Reissun sanat:

Aurinko

Tupasvilla

Lakka

Ukkelit

Pitkospuut

Linnut

Eväät

Seuralaiseni: 

Lakat kukassa. Ja ihan pitkospuiden vieressä. :) 

Laskin kameran pitkospuille ja hetken mielijohteessa painoin laukaisinta täysin tähtäämättä, täysin tarkentamatta, asetuksia rukkaamatta. Joku siinä kuvassa kotonakin vielä vetosi. Hetkessä eläminen ehkä? Se, ettei aina tarvitse miettiä kaikkea niin loppuun asti? 

Käppyrämänty, joka piti ukkeleiden mielestä kuvata. 

Pitkospuut

Ihanan pehmoiset tupasvillat olivat valloittaneet koko suon. 

Suomaisemaa villoineen. 

Luulen, että näimme suolla yhden erittäin harvinaisen linnunkin, niittysuohaukan. Seuraavassa kuvassahan poseeraa paljon tutumpi västäräkki, mutta kun jäin haavi auki tuijottamaan ohitsemme kiitänyttä lintua, joka kiljahteli "psii"tä ohi mennessään, niin jollain kuvalla piti korvata tuo hämmennys. Täytyy kyllä sanoa, että paljon mieluummin olisin tallentanut kuvan ohi ajaneesta linnusta, jotta olisin voinut kotona vielä tarkistaa, että mikä lintu on kyseessä. Lintukirjoja tutkailemalla ja ääntä lintuun yhdistelemällä en kyllä ole vielä ainakaan keksinyt mikä muu lintu olisi voinut olla kyseessä. Niittysuohaukkaa pesii Suomessa kymmenisen paria, joten jos se kyseinen lintu oli, niin siinä taisi olla se meikäläisen lottovoitto. 

Sudenkorentaja on näkynyt tänä vuonna paljon. Torronsuollakin niitä parveili. 

Pörröpäät suolla. ;) 

Kevätjuhlia

Eilen tarhantäti vietti eskareidensa kanssa kevätjuhlaa. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä sitä tarhantädin silmäkulma kostuu joka kevät, kun sitä saattelee eskarilaiset koulupolulle. Osa lapsista on ollut ehkä päiväkodilla jo alle 1-vuotiaasta lähtien. Jonkun huumorintaju on niin mieletön, että sitä jää kaipaamaan. Jonkun kanssa löytyvät yhteiset kiinnostuksen kohteet. Jollekin joutuu asettamaan tiukempia rajoja. Ja usein juuri niistä lapsista tulee sen rajojen asettelun jälkeen hyvin läheisiä. 

Silmäkulma ei juuri pääse kuivumaan toukokuussa. Yksistä nyyhkybileistä seuraaviin, sillä tänään sain joskus ennen neljää puhelun, jossa pieni lapsen ääni kysyy: "Namnam-tättä, tuletko mun kevätjuhlaan? Ota kamera mukaan." Olin siinä vaiheessa vielä 10 kilometrin päässä juhlapaikasta ja liikenteessä polkupyörällä. Olin jo siihen mennessä polkenut mokomalla mankelilla 19 kilometriä ja ahteri ilmoitteli jo siitä, että ensimmäiset pyöräilyt voisi aloittaa vähän pienemmilläkin kilometrimäärillä. Kotimatkaa vielä 9 kilsaa jäljellä.

Lupasin tietenkin yrittää. 

Neljä minuuttia yli kuuden kaahasin mopolla juhlapaikan pihaan hiukset vielä märkinä suihkun jäljiltä ja kuulin eteisessä, miten vieraat toivotettiin tervetulleiksi. 

Ehdin! 

Juuri parahiksi näkemään, kun illan päätähdet valloittivat estraadin! 

Kummipoitsun ryhmä myyrinä. 

Hyvin vetivät.

Ja fiiliksellä! 

 Eskareiden jutut menivät kyllä valitettevasti ohi, koska silmä pysyi pienessä hurmurissa kutakuinkin koko ajan. :D 

Ja eihän tämä vetistely tähän lopu. Ensi viikolla vielä tiedossa kahdet pirskeet, joissa päivän päätähtinä omat ukkelit. Ja ensi vuonna vasta vetistelläänkin, sillä pitäisi tottua siihen ajatukseen, että keväällä 2013 yksi lapsoseni jättää ala-asteen siirtyäkseen syksyllä yläasteelle. Miten mulla voi muka olla kohta yläasteikäinen lapsi? 

Mähän olen ihan kakara vielä itsekin..? 

12 kuvaa karatesta

Esikoinen on harrastanut karatea kaverinsa kanssa neljä vuotta ja Batman vuoden. Ft-Jundokan, jossa pojat käyvät, juhlii 20-vuotista taivaltaan ja sen kunniaksi järjestettiin eilen näytös. Näytöksessä kerrottiin karatesta, näytettiin liikesarjoja ja esiteltiin sitä miten karatea käytetään itsepuolustukseksi. Karateen liittyviä välineitä esiteltiin ja myös junnuilla oli oma esityksensä, vetivät Kikisai ykkösen. 

Pari tuttua pitkätukkaa. ;) 

Sitten vähän kokeneemmat kepakoiden kanssa. 

Kepakko = Po

Totista touhua.

Tuleva karateka ihastelemassa. Ensi syksynä lähtee Termiittikin kokeilemaan. 

Kupperiskeikkaa!

Murskausta. Neljä  nippua tiiltä meni muutamassa sekunnissa palasiksi.

Ja mitä isot edellä, sitä Batman perässä. Äitee oli niin täpinöissään, että ryssi tästä tilanteesta otetut kuvatkin ihan täysin. Onneksi matkassa oli myös ukki, joka pelasti tilanteen. :D 

 On se ehjä.

Vaan ei ole enää!

Damme

Van Damme on jo tovin köllötellyt maalla. Maalle nousemisen jälkeen se lakkasi syömästä ja lopulta minä aloin hermoilla sen syömättömyyttä. Hätäratkaisuna pistin sen lopulta isojen liskojen tankkiin. Ajattelin jotenkin, että luonnollisempi ympäristö ehkä saisi sen jälleen syömään. 

Pari päivää Damme ihmetteli isossa altaassa ja sitten se alkoi syömään. Siltä osin siis huokaisin helpotuksesta. Mutta toinen vaarahan tässä nyt sitten piilee. Isommat tyypit saattavat nyt pistellä sen välipalana poskeensa. Onneksi Damme on kuitenkin aika hyvä maastoutuja...

Edelleen silti mietin, että pitääkö mun nyt sitten kuitenkin etsiä jostain vielä pieni (50-60-litrainen?) akvaario, mihin saisin rakennettua noille maalle nousseille luonnollisemman ja ennenkaikkea turvallisemman ympäristön..? 

Liskotankissa romanttiset tunnelmat ovat kummasti viilenneet. Ukkojen hännistä on hävinnyt kirjavat merkit ja Bruceliina on osoittanut aika äksyjä merkkejä ukkeleita kohtaan. Molemmat raavat urokset joutuivat lähtemään tänään evakkoon vedestä kun hirmuinen Bruceliina niitä hätyytteli.

I howl at the moon

Kuu on ihku.

Vaikka kivahan toi olis nukkuakin.

Venus, joka meni mokoma piiloon pilven taakse ennenkuin ehdin tarkemmin tsuumailla. 

Peppi 1 vuotta

Peppi täytti 1 vuotta. 

Ajatella, niin iso jo! 

Se on oikeastaan aika jännää ja hassua. Sai hirveästi huomiota, kun täytti 1. Mua tultiin vielä myöhemmin kuvaamaankin! Olin ihan kun filmitähti!

Mulle tuotiin kukkiakin.

Niitä oli kiva tutkiskella.

Mulla oli niin kivaa huomion keskipisteenä, että sille piti taputtaa. 

Ja minä jos kuka osaan näyttää söpöltä kuvissa! Varokaa vaan missit ja mallit! 

Rannekkeet

 Ikuisuudelta tuntuneen sukkaprojektin jäljiltä mulle jäi vielä lankaa nurkkiin pyörimään. Vaikka tuon langan työstäminen oli jotenkin tosi nihkeää, niin päätin tehdä siitä vielä rannekkeet, koska väri on mielestäni niiiin ihana. Rannekkeet eivät tuntuneetkaan sitten niin ikäviltä tehdä, koska kyseessä oli paljon pienempi homma. 

Valkovuokkojen aikakausi on alkanut. :)