Torronsuolla poikain kanssa pari tuntia.
Reissun sanat:
Aurinko
Tupasvilla
Lakka
Ukkelit
Pitkospuut
Linnut
Eväät
Seuralaiseni:
Lakat kukassa. Ja ihan pitkospuiden vieressä. :)
Laskin kameran pitkospuille ja hetken mielijohteessa painoin laukaisinta täysin tähtäämättä, täysin tarkentamatta, asetuksia rukkaamatta. Joku siinä kuvassa kotonakin vielä vetosi. Hetkessä eläminen ehkä? Se, ettei aina tarvitse miettiä kaikkea niin loppuun asti?
Käppyrämänty, joka piti ukkeleiden mielestä kuvata.
Pitkospuut
Ihanan pehmoiset tupasvillat olivat valloittaneet koko suon.
Suomaisemaa villoineen.
Luulen, että näimme suolla yhden erittäin harvinaisen linnunkin, niittysuohaukan. Seuraavassa kuvassahan poseeraa paljon tutumpi västäräkki, mutta kun jäin haavi auki tuijottamaan ohitsemme kiitänyttä lintua, joka kiljahteli "psii"tä ohi mennessään, niin jollain kuvalla piti korvata tuo hämmennys. Täytyy kyllä sanoa, että paljon mieluummin olisin tallentanut kuvan ohi ajaneesta linnusta, jotta olisin voinut kotona vielä tarkistaa, että mikä lintu on kyseessä. Lintukirjoja tutkailemalla ja ääntä lintuun yhdistelemällä en kyllä ole vielä ainakaan keksinyt mikä muu lintu olisi voinut olla kyseessä. Niittysuohaukkaa pesii Suomessa kymmenisen paria, joten jos se kyseinen lintu oli, niin siinä taisi olla se meikäläisen lottovoitto.
Sudenkorentaja on näkynyt tänä vuonna paljon. Torronsuollakin niitä parveili.
Pörröpäät suolla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti