Sateenkaariperhe keskiajalla

Olen viime aikoina uurastanut paljon "tilauskuvien" parissa. Kaikki kesän omat kuvat on käsittelemättä ja vaikka yhdet kuvat vielä odottelevat cd-levylle pääsyä, niin nyt on pakko käydä läpi yhdet omat kuvat tässä välissä. Kuvat Legolandiasta ja High Chaparalista on koluamatta kunnolla läpi, mutta keskiaika ei nyt anna odottaa. Toivottavasti ymmärrät R-ystäväiseni, kuvat ovat kyllä tulossa. :) 

Olin siis tänään "sateenkaariperheeni" kanssa keskiajalla. Emme ole ihka oikea sateenkaariperhe, mutta niin siinä vaan kävi, että kummipoikani teki meistä sellaisen reilu vuosi takaperin. Olin poikieni, kummipoikani,  hänen äitinsä ja sisarustensa kanssa risteilemässä. Meitä oli reissussa siis kaksi aikuista naista ja kahdeksan lasta. Terminaalissa laivaa odotellessamme kummipoikani kävi kiertämässä jokaisen vähänkään kiinnostuneen oloisen ihmisen luona ja esitteli kaikille: "tuolla on minun pelheeni". No siitä lähtien me sitten olemme olleet oma erikoinen sateenkaariperheemme. Ja tänään siis hyppäsimme aikakoneeseen ja matkustimme Hämeenlinnaan ja keskiajalle. 

Pitkien alustusten jälkeen siirryn vihdoin itse markkinatunnelmiin. Ihan hirveästi en kuvia tänä vuonna ottanutkaan. Kanniskelin nimittäin käsissäni jalkani mittaista puumiekkaa, saman mittaista jousipyssyä, nuolinippua, paperikasseja yms. joten kuvaaminen oli hieman hankalaa. Mutta muutama otos nyt kuitenkin tässä: 

Kummipoitsu ilmoitti jo etukäteen, että hänet lyödään tänäkin vuonna ritariksi. Ja niinhän siinä kävi, että harjoitusvastustaja joutui taipumaan. ;) 

Joku toinenkin kävi aika totisena haastamassa ritarin... :D 

Viime vuonna meillä oli omat eväät, mutta tänä vuonna kokeiltiin sitten keskiaikaeväitä. Tai noh, makkaraperunoita ja muurinpohjalettuja. :)

Rohan-tallien esitys ei mielestäni ihan yltänyt samanlaisiin sfääreihin kuin viime vuonna. Tosin tunnelmaa häiritsi hieman myös häiriköivä pikkupoikalauma, joka suunnilleen käveli ja istui meidän sakin lasten päälle päästäkseen eteen. Nipistelivät, yrittivät varastaa limupullon, sohivat kepeillä yms. Ja vanhemmathan toki olivat hiljaa taka-alalla. Noh, ei sitä roolistaan pääse eroon vapaa-ajallakaan. Pari puhuttelua ja kepin takavarikoiminen tuli suoritettua esityksen aikana. :/ 

Mutta eniveis, oli siellä muutamia helmihetkiäkin. Mm. tämä hurmaava rouva yllytti yleisöä huutamaan. Varsinkin naisia kehoitti huutelemaan, huudamme kuulema kuitenkin taas illalla miehillemme. ;) 

Muistan varmaan tulevaisuudessakin lauseen, jolla selitettiin turnajaisissa tapahtuva tolpan kaataminen. "Ei riitä jos koskee, se pitää kaataa kokonaan. Vähän niinkuin naisenkin kanssa." 

Kuolema vaanii turnajaisissa...

Kolkkasi mm. tämän ritarittaren (?) myöhemmin. 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... :D 

Tai noh, ainakin yleisöllä oli, haarniskatyypit väänsi vähän vakavamman näköisinä...

Esityksen jälkeen areena lanattiin jollain muulla kuin traktorilla. Minä sitten rrrrrrakastan noita raskaita työhevosia. Jos joskus ikinä koskaan milloinkaan saan autotalliini heposen asumaan, niin sinne saa muuttaa Shire. *huokaus* 

Oskarsson osti itselleen "pikkuisen" miekan. Vekotin on ihan mittavan mittainen suhteessa sen kantajaan, ja se aiheutti ajoittain hieman koomisia tilanteita...

Harvemmin sitä jalkapuussa istutaan noin tyytyväisen näköisenä. :D Harmittaa, kun ei ollut enempää zoomia mukana...

Barbarian horses esitys. Ilman satulaa, ilman käsiä tuliesteen yli. Odotan kovasti, että pääsen kuvaamaan hevostyttökamuani T.L:ää toistamassa tuota temppua. ;) 

Noh, lopulta selvittiin kotiin markkinoilta, mutta keskiaikaiset tunnelmat jatkuivat kotona. Santeri osti tänä vuonna vihdoin itselleen jouskarin, josta on haaveillut viime vuoden markkinoista lähtien. Äiti on tämän illan kokemusten perusteella hyvin iloinen siitä, että sai puhuttua tyypille pehmustetut nuolet. Paljon turvallisemmat näyttävät olevan ikkunalasille ja autolle...

Enkä minäkään ihan toimettomaksi jäänyt. Osasin nimittäin taas tosi hyvin hävittää rahojani. Kotiin tuli jälleen suht arvokas pellavamekko. Olen kuitenkin jo ajat sitten todennut, että a) pellavamekot ovat älyttömän mukavia. b) pellavamekot eivät mene käytössä juuri miksikään c) kannattaa maksaa mansikoita jostain kestävästä, mistä pitää mieluummin, kuin että ostaa kaksikymmentä kappaletta jotain, mikä hajoaa/kutistuu/venyy/nukkaantuu/kulahtaa/menettää värinsä heti ensimmäisessä pesussa. Nih kerta.

Ja sitten vielä tämä. Mun oli i h a n p a k k o ostaa tämä. 

Se oli ihan päivänselvää heti kun näin sen.

Siinähän on meidän perhe! 

Ihana ensimmäinen hiihtolomapäivä!

Tänään tuli kummipoika kylään. Kunnon kummitädin tavoin pilasin pojan ruokahalun herkuilla, kastelin sen vaatteet vesiesteillä varustetun Hot wheels autoradan avulla, tylsytin sitä liskojen hoitamisella ja lopuksi vein myöhässä päiväkotiin. No, pelattiin me aika paljon lautapelejäkin ja söi poika yhden omenankin. :) 

Tänään oli hyvä valo, joten liskovauveleita sai jotenkuten taas kuvailtua. Tässä kuvassa näkyvät kaikki liskovauvat. Alaoikealla yksi ja ylempänä kaksi. 

Vam Damme on jo näin suuri! Sille on kasvanut takajalkoihinkin selvästi erottuvat varpaat. :) 

Jackie Chanillakin on jo takajalat. 

Steven Seagal on vielä raajaton altaan pohjalla köllöttelijä. Mutta sekin on silti syönyt yhden madon! :) 

Ostin tänään kummipojan kanssa tulppaanikimpun nro. 2 tälle keväälle. Kuvista en vaan saanut sitten millään mieleisiä. Mutta tulppaanit tekevät kevään yhtä varmasti kuin auringonpaiste ja lumen alta pilkottava jalkakäytävä. :) 

Lasikukonkin kaivoin jo kaapista kevään kunniaksi esiin, vaikka pääsiäiseen on vielä matkaa. Meidän kukon vatsassa on kuitenkin aina koko kevään purkkaa. Ja aurinko paistoi niin kauniisti sen läpi tänään. :) 

Ihanaa!

Olen erään miehen mielestä ihana. Ja meidän kotonamme on ihanaa. Koirani ovat ihania. Toki muutkin eläimeni ovat ihania. Meidän jäätelökin on ihanampaa kuin muualla. Ja meillä on maailman ihaninta avaruuskermaa. Muistinko mainita, että MINÄ olen ihana? Mutta kaikkein ihaninta taitaa kuitenkin olla Paavo. 
Pöh. 
Olen sitä mieltä, että olen ainakin yhtä ihana kuin Paavo. 
Tai ainakin puoliksi niin ihana.
 Ehkä. 
Sillä Paavo on kyllä aika ihana. 


Pahus. 

Paavon mielestä ihanaa on ruisnäkki. ;) 

Kynitty pitkäkorva. Paavo kun ei tuosta harjaamisesta perusta, niin olen jo pitkään hoitanut turkin niin, että ajelen koneella takkukohdat sitä mukaa kun niitä tulee. Välillä herra on hieman..öh...sulkasatoisen näköinen, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on ehkä kuitenkin pienempi paha, kuin päivittäinen kidutussessio.

Elonkierto 3-vuotiaan silmin

Kävin tänään hakemassa kummipoikani kesäretkelle. Käväistiin eväitä kaupasta ja suunnattiin siitä sitten Elonkiertoon. Jo alusta kameran käyttäjälle valkeni, että tänään kohteet määrittelee joku muu kuin kuvaaja itse. Tässä siis kuvia Elonkierrosta, jotka olen kyllä itse ottanut, mutta joiden kohteet on pääasiassa valinnut 3-vuotias. Kuvan oton jälkeen kuva vielä hyväksytettiin kohteen valitsijalla. :)



Retkikaveri kotipihallaan




Ja ihan ekana piti kuvata "muut". Kyytöt oli siirretty laitumelle, joka on ihan portin vieressä. Ja Mikolle oli tärkeätä, että aita näkyi kuvassa. :)



Joku oli käynyt joitakin päiviä aikaisemmin tappamassa Kukko Kordelinin. :( Kanat olivat jotenkin vaisun oloisia. Vaikea on käsittää mitä liikkuu taas sen tekijän mielessä, joka käy pääsymaksuttoman maaseutukierroksen kukon nirhaamassa. Ainakin sellainen käsitys mulle jäi, että kyseessä ei ollut kettu.



Mikko oli paljon kiinnostuneempi vanhoista maatalouskoneista kuin minä normaalisti. Ja kerrankin mentiin haravavekottimen ohi kuvaamatta sitä. :D








Mikkoa kiinnostivat aidat. Ja nimenomaan puuaidat.



Jokimaisema. Yritettiin ottaa Mikon perspektiivistä ja just sieltä mihin sormi osoitti.




Evästauko






Karttaa piti tutkailla. Missähän sitä ollaan...?




Mikolla riitti vauhtia, meikäläinen löntysti hikisenä eväskoria raahaten hiukan jälkijunassa. :D




Ja taas oli erittäin tärkeätä, että aita näkyy kuvassa. :)






Lehmät olivat Mikon mielestä ihan huippuja. Ja kaikkein hienointa oli, kun lehmä pissasi! :D








Vuohet makoilivat ihan reporankoina katoksen alla. Meillä kävi tuuri, kun ruokakärry kävi paikalla ja silloin lähti määkivä joukko liikkeelle. :)






Äidille piti ottaa kurkistukuvia. :D






Mikon oma rakkori. :D






Hevoset vaihtoivat laidunta siinä välissä kun meillä oli jäätelötauko. Toinen jäi korvat hörössä hirnumaan toisen perään.




Reunited




Lisää koneita, joita piti kuvata...






Maitolaiturilla pidettiin mehutauko. Laiturilta oli hyvä myös katsella ohi ajavien autojen perään.




Possut yrittivät parhaansa mukaan pysyä viileinä.







Ihan selkeästi Mikko piti punaisista kukista.






Lopuksi pistän tähän kapinakohteeni. Perhosia, auringonkukkia ja perunankukkia ei olisi Mikon mielestä tarvinnut kuvata, mutta koin pakottavaa tarvetta kapinoida. Eron hetkelllä saaduista haleista uskallan kuitenkin päätellä, että sain anteeksi. :)

Lanttuperhonen








Kukkiihan se perunakin kerran... :)







Sitruunaperhonen

Kuvia tuli tällä kertaa sivulle paljon, mutta tiedän, että eräs pieni ystäväni haluaa esitellä niitä äidilleen. :)