Olen viime aikoina uurastanut paljon "tilauskuvien" parissa. Kaikki kesän omat kuvat on käsittelemättä ja vaikka yhdet kuvat vielä odottelevat cd-levylle pääsyä, niin nyt on pakko käydä läpi yhdet omat kuvat tässä välissä. Kuvat Legolandiasta ja High Chaparalista on koluamatta kunnolla läpi, mutta keskiaika ei nyt anna odottaa. Toivottavasti ymmärrät R-ystäväiseni, kuvat ovat kyllä tulossa. :)
Olin siis tänään "sateenkaariperheeni" kanssa keskiajalla. Emme ole ihka oikea sateenkaariperhe, mutta niin siinä vaan kävi, että kummipoikani teki meistä sellaisen reilu vuosi takaperin. Olin poikieni, kummipoikani, hänen äitinsä ja sisarustensa kanssa risteilemässä. Meitä oli reissussa siis kaksi aikuista naista ja kahdeksan lasta. Terminaalissa laivaa odotellessamme kummipoikani kävi kiertämässä jokaisen vähänkään kiinnostuneen oloisen ihmisen luona ja esitteli kaikille: "tuolla on minun pelheeni". No siitä lähtien me sitten olemme olleet oma erikoinen sateenkaariperheemme. Ja tänään siis hyppäsimme aikakoneeseen ja matkustimme Hämeenlinnaan ja keskiajalle.
Pitkien alustusten jälkeen siirryn vihdoin itse markkinatunnelmiin. Ihan hirveästi en kuvia tänä vuonna ottanutkaan. Kanniskelin nimittäin käsissäni jalkani mittaista puumiekkaa, saman mittaista jousipyssyä, nuolinippua, paperikasseja yms. joten kuvaaminen oli hieman hankalaa. Mutta muutama otos nyt kuitenkin tässä:
Kummipoitsu ilmoitti jo etukäteen, että hänet lyödään tänäkin vuonna ritariksi. Ja niinhän siinä kävi, että harjoitusvastustaja joutui taipumaan. ;)
Joku toinenkin kävi aika totisena haastamassa ritarin... :D
Viime vuonna meillä oli omat eväät, mutta tänä vuonna kokeiltiin sitten keskiaikaeväitä. Tai noh, makkaraperunoita ja muurinpohjalettuja. :)
Rohan-tallien esitys ei mielestäni ihan yltänyt samanlaisiin sfääreihin kuin viime vuonna. Tosin tunnelmaa häiritsi hieman myös häiriköivä pikkupoikalauma, joka suunnilleen käveli ja istui meidän sakin lasten päälle päästäkseen eteen. Nipistelivät, yrittivät varastaa limupullon, sohivat kepeillä yms. Ja vanhemmathan toki olivat hiljaa taka-alalla. Noh, ei sitä roolistaan pääse eroon vapaa-ajallakaan. Pari puhuttelua ja kepin takavarikoiminen tuli suoritettua esityksen aikana. :/
Mutta eniveis, oli siellä muutamia helmihetkiäkin. Mm. tämä hurmaava rouva yllytti yleisöä huutamaan. Varsinkin naisia kehoitti huutelemaan, huudamme kuulema kuitenkin taas illalla miehillemme. ;)
Muistan varmaan tulevaisuudessakin lauseen, jolla selitettiin turnajaisissa tapahtuva tolpan kaataminen. "Ei riitä jos koskee, se pitää kaataa kokonaan. Vähän niinkuin naisenkin kanssa."
Kuolema vaanii turnajaisissa...
Kolkkasi mm. tämän ritarittaren (?) myöhemmin.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... :D
Tai noh, ainakin yleisöllä oli, haarniskatyypit väänsi vähän vakavamman näköisinä...
Esityksen jälkeen areena lanattiin jollain muulla kuin traktorilla. Minä sitten rrrrrrakastan noita raskaita työhevosia. Jos joskus ikinä koskaan milloinkaan saan autotalliini heposen asumaan, niin sinne saa muuttaa Shire. *huokaus*
Oskarsson osti itselleen "pikkuisen" miekan. Vekotin on ihan mittavan mittainen suhteessa sen kantajaan, ja se aiheutti ajoittain hieman koomisia tilanteita...
Harvemmin sitä jalkapuussa istutaan noin tyytyväisen näköisenä. :D Harmittaa, kun ei ollut enempää zoomia mukana...
Barbarian horses esitys. Ilman satulaa, ilman käsiä tuliesteen yli. Odotan kovasti, että pääsen kuvaamaan hevostyttökamuani T.L:ää toistamassa tuota temppua. ;)
Noh, lopulta selvittiin kotiin markkinoilta, mutta keskiaikaiset tunnelmat jatkuivat kotona. Santeri osti tänä vuonna vihdoin itselleen jouskarin, josta on haaveillut viime vuoden markkinoista lähtien. Äiti on tämän illan kokemusten perusteella hyvin iloinen siitä, että sai puhuttua tyypille pehmustetut nuolet. Paljon turvallisemmat näyttävät olevan ikkunalasille ja autolle...
Enkä minäkään ihan toimettomaksi jäänyt. Osasin nimittäin taas tosi hyvin hävittää rahojani. Kotiin tuli jälleen suht arvokas pellavamekko. Olen kuitenkin jo ajat sitten todennut, että a) pellavamekot ovat älyttömän mukavia. b) pellavamekot eivät mene käytössä juuri miksikään c) kannattaa maksaa mansikoita jostain kestävästä, mistä pitää mieluummin, kuin että ostaa kaksikymmentä kappaletta jotain, mikä hajoaa/kutistuu/venyy/nukkaantuu/kulahtaa/menettää värinsä heti ensimmäisessä pesussa. Nih kerta.
Ja sitten vielä tämä. Mun oli i h a n p a k k o ostaa tämä.
Se oli ihan päivänselvää heti kun näin sen.
Siinähän on meidän perhe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti