Olen pari viikkoa taittanut työmatkan polkupyörällä ja nauttinut siitä kovasti. Ainakin nyt kun kelit ovat mukavia pyöräilylle. Vaaka on hiukkasen viisariaan heilauttanut alaspäin ja kurvitkin kai vähän kiinteytyneet. Eniten tuo taitaa kuitenkin pääkoppaan vaikuttaa positiivisesti. Olo on ollut kovin energinen ja kotimatkalla nollaa itsensä täysin.
Tänään lähdin hiukan aikaisemmin töihin, jotta ehtisin ottaa kuvia. Useamman kerran olen ihastellut milloin mitäkin kohtaa matkan varrella ja manaillut, kun ei kamera ole kulkenut mukana. Vieläkin jäi kuvaamatta ties mitä, paremmin olisi halunnut keskittyä jokaiseen kohtaan, mutta kun sinne töihinkin piti ehtiä... Kotimatkallakin otin muutaman kuvan, mutta silloin on sitten taas yleensä kiire viemään koiria ulos.
Pari minuuttia isoa tietä ja sen jälkeen köröttelen hiekkatiellä viljapellon vierellä.

Kyllä, tämä on napattu ajossa. Lapset, älkää kokeilko tätä kotona. Ei ainakaan äidin tai isin kameralla...
Kun pelto on ohitettu, sukellan keskelle metsää, ihanalle kärrytielle.


En ajele Saharassa, vaan nuo kasat ovat lasimurskaa.
Ja sitten taas matka jatkuu metsän keskellä.

Raviradan ja hevosten ohi. Miettiiköhän nuo, että "ihan kun peiliin katsois"?
Koivujen reunustamaa pyörätietä huidellaan loppumatka, ihan viimeisiä metrejä lukuunottamatta. Ja eikun töihin.
Ja kotiinpäin kärrypolun loppupätkä näyttää tältä. :)

Tänään lähdin hiukan aikaisemmin töihin, jotta ehtisin ottaa kuvia. Useamman kerran olen ihastellut milloin mitäkin kohtaa matkan varrella ja manaillut, kun ei kamera ole kulkenut mukana. Vieläkin jäi kuvaamatta ties mitä, paremmin olisi halunnut keskittyä jokaiseen kohtaan, mutta kun sinne töihinkin piti ehtiä... Kotimatkallakin otin muutaman kuvan, mutta silloin on sitten taas yleensä kiire viemään koiria ulos.
Pari minuuttia isoa tietä ja sen jälkeen köröttelen hiekkatiellä viljapellon vierellä.