Viipuri

Käväistiin Viipurissa. Valokuvaraportti reissusta seuraa tässä.

Raja ylitetty. Vastassa olivat

Ja katukissa nro. 1. 

Hännätön ja rohkea. 

 Esikoinen pyysi tekstiviestillä kuvaa Venäjästä melkein heti kun raja oli ylitetty. Otin pojalle kuvan tästä maisemasta.

Ennen Viipuriin saapumista teimme pari lenkkiä pienempiin lähellä sijaitseviin tuppukyliin. Yritin bussista käsin ottaa kuvaa "taloista". Tuntui vaikealta uskoa, että tällaisissa hökkeleissä asuu perheitä silloinkin, kun pakkasta on 30 astetta. Kaikki rakennukset olivat joko keskeneräisiä, hökkeleitä tai hylättyjä.

 Viipurin torilla pysähdyimme hetkeksi ennen hotelliin menoa. Vasemmassa reunassa näkyy pieni siivu pyöreästä rakennuksesta (jonka nimeä en yllättäen muista), jossa kävimme illalla syömässä. Ruoka oli taivaallisen hyvää. Yritän koko ajan valmistautua henkisesti siihen ajatukseen, että en ikinä enää syö yhtä hyvää borssikeittoa missään.

Paikallinen pirssi.

Torin poikki kulki numeroituja kiviä, joiden tarkoitus jäi epäselväksi. Tietääkö joku asiasta jotain?

Puistoaluetta.

Kauppahallin lihatiski. Huono kuva kun en kehdannut tsuumailla sen enempää. Pitäisi opetella röyhkeämmäksi kuvaajaksi. Ei yhtään vakuumipakattua piffiä missään. 

Ei ollut itsepalvelupuntareita... 

Jotain tuttua kuitenkin. ;)  Golden Cap.

Hotelli

Joku kutuparikin oli mukana. ;) 

Hotellihuoneen avain toimi hienosti, eikä hävinnyt pankkikorttien sekaan... 

Katto

Näköala

Tämä kyltti oven sisäpuolella ei tosin ihan herättänyt luottamusta...

Vessa

 Vaikka hotellihuone olikin ihastuttavan tupakalta tuoksahtava, harmaasävyinen ja ränsistynyt, niin emme malttaneet viipyä siellä kovin pitkään, vaan lähdimme kaupunkikierrokselle. 

  

Ison talon seinässä oli ihan mielettömän kokoinen ja upea graffiti. 

Siihen olisi melkein vaikka voinut kävellä. :) 

Katukissoja oli paljon ja koirat kulkivat yksin tai vapaina omistajansa kanssa. Ainoastaan kahden koiran näin kulkevan kytkettynä. Toinen oli pieni rotukoira ja toinen inhosi humalaisia. Hassua, että senkin sai selville, vaikka omistaja ei puhunut sanaakaan suomea, eikä juurikaan englantia ja minä osaan sanoa venäjäksi ainoastaan njet ponimai. :) 

 Patsastelua.

Kadulla seisoskeli tällainen setä kesyn korpin kanssa. Luulen, että kyseessä oli jonkin sortin teatterin mainostemppu, mutta vaikuttavan näköistä silti. Melkein teki mieli käydä kysymässä, että saako sitä rapsuttaa, mutta en sitten uskaltanut. :D

Kaikkialla tuntui olevan kovin ränsistynyttä. Pidän jostain selittämättömästä syystä paljon kelloista. Samasta syystä tämän kellotapulin katselu sai surulliseksi. 

Katumaisemia: 

Vanhan ravintolan ikkuna. Sisällä oli kuvia Suomen aikaisesta Viipurista. 

Leikkipuisto

Yksi rakennus oli kyllä viimeisen päälle tällingissä.

Katukissa. Ränsistyneen talon pihalla oli lautasia, joille joku ystävällinen ilmeisesti kissoja ruokki. Tämän kissan toinen etutassu oli pahasti vioittunut.

Erään pienen kahvilan/ravintolan sisällä oli kori, jonka yläpuolella oli kyltti ja pieni säästöpossua muistuttava lipas. Bore niminen katukissa makoili korissa ja nautti rapsutuksista ja keräsi samalla rahaa muiden katukissojen hyväksi.

Boren korvat olivat varmaan kolme kertaa normaalia paksummat kaikista arvista ja ruvista, mutta se näytti korissaan kovin tyytyväiseltä ja sulatti ainakin meikäläisen. Toivottavasti ne kolikot, jotka tyhjensin Boren laatikkoon päätyvät oikeasti katukissojen avuksi.

Pieni kurpitsa

Veistelin viime vuonna ensimmäisen kurpitsalyhtyni. Tämän vuoden versio on hiukan edistyneempi, mutta vielä on matkaa paljon jos oikein kurpitsan veistelijäksi aikoo. Täytyy ehkä pistää ensi kesänä kurpitsaviljelmä pystyyn että on sitten syksyllä mitä veistellä. :) 

Syksy ja äidin perintö

Syksy  on täällä taas ja sen myötä metsäkierrokset. En tiedä mikä syksyssä on sellaista, että juuri syksyn aikaan kävelemme erityisen paljon metsässä vaikka emme sienestäkään kuin satunnaisesti. Jollain tavalla tämä kamerahurahdus yhdistettynä luontohurahdukseen kai kulkee geeneissäkin, sillä vanha runko on nykyään kittilinsseineen välillä poikien harjoitusvälineenä ja tältäkin reissulta kiikutimme kotiin montaa erilaista sammalta, jotka nyt odottelevat keittiössä tunnistamista. 

Hienoa, jos minunkin kiinnostuksenkohteitani pojille tarttuu. On hassua miten vuosien varrella huomaa lastensa kiinnostuvan niistä asioista, jotka ovat tavalla tai toisella jollekin läheiselle tärkeitä. Karate, jalkapallo ja AC/DC tulevat isältä, tennis kummisedältä, kalastus ukilta, soittaminen tädiltä/kummitädeiltä, lentokoneet kummitädiltä jne. 

Täytyy sanoa, että juuri luonnon havainnoiminen ja tutkiminen yhdistettynä kameran käyttöön on asia kaikista muista asioistani, jonka toivoisin poikiin tartuttavani. Eläintensuojelu sykkii jollain tasolla kaikkien suonissa, sillä Batman on pelastanut kavereidensa jalkojen alta sammakoita, kuopus pelastaa sadekelillä kastematoja hukkumasta ja vanhin on ollut erityisen herkällä korvalla lemmikkien ja tuotantoeläinten kohtelun suuntaan. Siinähän sitä on jo äidinkin perintöä. Muutaman hyvän bändin kun vielä pistää aivopesuohjelmaan, niin avot. ;) 

Tässäpä retkikuvia nyt sitten taas muutaman kuvan verran. 

Kallioimarre. Yksin.

Vanha harmaa koira. Hössömummo. 

Hössömummo vauhdissa. 

Auringossa on metsässä aina ihan erilaista taikaa kuin missään muualla... 

Hössömummo Batmanin kainalossa. <3

Päivän väri oli oranssi. Yksi lemppareistani. :) 

Melkein samanlaiset kuvat, mutta ei sitten kuitenkaan. Enkä osaa päättää, kumpi on parempi? 

Yksi maisteltu omena killuu vielä puussa. Ja taas kaksi kuvaa, joista en osaa valita. :/  Kumpikaan ei edes niin erityisen onnistunut, mutta omena oli hauska. :)