Syksy ja äidin perintö

Syksy  on täällä taas ja sen myötä metsäkierrokset. En tiedä mikä syksyssä on sellaista, että juuri syksyn aikaan kävelemme erityisen paljon metsässä vaikka emme sienestäkään kuin satunnaisesti. Jollain tavalla tämä kamerahurahdus yhdistettynä luontohurahdukseen kai kulkee geeneissäkin, sillä vanha runko on nykyään kittilinsseineen välillä poikien harjoitusvälineenä ja tältäkin reissulta kiikutimme kotiin montaa erilaista sammalta, jotka nyt odottelevat keittiössä tunnistamista. 

Hienoa, jos minunkin kiinnostuksenkohteitani pojille tarttuu. On hassua miten vuosien varrella huomaa lastensa kiinnostuvan niistä asioista, jotka ovat tavalla tai toisella jollekin läheiselle tärkeitä. Karate, jalkapallo ja AC/DC tulevat isältä, tennis kummisedältä, kalastus ukilta, soittaminen tädiltä/kummitädeiltä, lentokoneet kummitädiltä jne. 

Täytyy sanoa, että juuri luonnon havainnoiminen ja tutkiminen yhdistettynä kameran käyttöön on asia kaikista muista asioistani, jonka toivoisin poikiin tartuttavani. Eläintensuojelu sykkii jollain tasolla kaikkien suonissa, sillä Batman on pelastanut kavereidensa jalkojen alta sammakoita, kuopus pelastaa sadekelillä kastematoja hukkumasta ja vanhin on ollut erityisen herkällä korvalla lemmikkien ja tuotantoeläinten kohtelun suuntaan. Siinähän sitä on jo äidinkin perintöä. Muutaman hyvän bändin kun vielä pistää aivopesuohjelmaan, niin avot. ;) 

Tässäpä retkikuvia nyt sitten taas muutaman kuvan verran. 

Kallioimarre. Yksin.

Vanha harmaa koira. Hössömummo. 

Hössömummo vauhdissa. 

Auringossa on metsässä aina ihan erilaista taikaa kuin missään muualla... 

Hössömummo Batmanin kainalossa. <3

Päivän väri oli oranssi. Yksi lemppareistani. :) 

Melkein samanlaiset kuvat, mutta ei sitten kuitenkaan. Enkä osaa päättää, kumpi on parempi? 

Yksi maisteltu omena killuu vielä puussa. Ja taas kaksi kuvaa, joista en osaa valita. :/  Kumpikaan ei edes niin erityisen onnistunut, mutta omena oli hauska. :)