Jouluaatto on kääntymässä kohti iltaa ja perheen miehet viettävät pelien testausmaratonia Wiin edessä, joten mikäpäs minun on tässä ollessa? Vatsaa taputellessa, kuulokkeet korvilla ja blogia päivittäessä? :)
Eilen joulumielikin sitten valtasi lopulta mielen, vaikka toissapäivänä vielä epäilin, että löytääkö se ollenkaan perille. Hieman kierroksilla siivosin huushollia ja vouhotin ja huokailin tehdessäni kymmentä asiaa yhtä aikaa. Lapset siivoilivat huoneitaan ja juoksuttivat milloin mitäkin asiaa puolestani. Tunnelma tuntui kiristyvän hitaasti, mutta varmasti. Lopulta pistin pojat koristelemaan pipareita ja päätin keskittyä itse siivoamaan huushollin loppuun.
Santeri kuvasi oman pipariprojektinsa.
Pupuherra Paavo päätti tässä kohtaa ottaa tilanteen haltuunsa ja kävi jyrsimässä pölynimurin johdon poikki. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin siinä kohtaa jotenkin vasta omaan päähän jysähti, että ei se siisti koti sitten taas (ehkä) olekaan se joulun tärkein juttu. Ja niin siinä sitten vaan kävi, että imurin salamurhan myötä oma olo rentoutui. Olin pakotettu tekemään hommat vähän sinnepäin. Ja siihen oli syy. Paavo, mikä ihana syy! :) Hassuista asioista se joulumieli sitten lopulta syntyy!
Pukki olikin tänä vuonna käynyt jo aaton aamukierroksellaan meillä. Kuusen alta löytyivät paketit aamulla. Nippanappa siinä sitten maltettiin syödä aamupala ja hoitaa muut aamutoimet. :)
Kun lopulta päästiin pakettien kimppuun, niin löytyihän sieltä mieluisia lahjoja vaikka kuinka. :)
Ötökänmetsästäjällekin.
Zelda.
Tänä vuonna pukki toi valtavan määrän kirjoja. Lukeminen kannattaa aina. :)
Pukki on muuten sitten tosi tarkka setä. Seurannut niin tiiviisti minunkin puuhiani, että osasi ilahduttaa vuodeksi
Spotify unlimitedilla. Päivittäiset rokkiannokset on siis taattu ja kone tulee jatkossakin olemaan jatkuvasti auki. :D
Ja seuraavaksi Eläintarhamme joulutervehdykset.
Liskotervehdyksessä edustaa Bruce Lee.
Hössömummon joulu ei kaipaa muuta kuin herkkuja. Tänäkin vuonna se meinasi taas tukehtua herkkuihinsa... Jos joku on kuvitellut omistavansa ahneen koiran, niin tervetuloa tutustumaan koiraan, joka on meinannut tappaa itsensä syömällä lukemattomia kertoja. Ja ruuan laadulla ei ole väliä, sitä voi nielaista luun kokonaisena, imuroida kuivamuonaa niin nopeasti, että se juuttuu kurkkuun tai vaihtoehtoisesti ahnehtia mitä tahansa evästä niin että kaula turpoaa kaksinkertaiseksi. Koiranmakkaraa. Riisiä. Perunaa. Pastaa. You name it.
Hallan lemppareita ovat vinkuvat pehmolelut. Se ei edes hajota niitä niinkuin normaalit terrierit. Niitä kyllä vingutellaan ahkerasti ja kuljetellaan ja noudetaan jos joku jaksaa niitä viskoa. En ole vielä päättänyt kumpi on turhauttavampi tapaus. Kalliin vinkulelunsa kahdessa minuutissa tappava otus, vaiko leluaan hellästi vuoden vinguttava otus..?
Paavon mielestä aito kuusi tuo joulun. Joulutervehdyksen pyydystäminen kuusen alla lymyilevästä pitkäkorvasta on vaan aina hieman haasteellista...
Aina välillä jostain tulee kameramielessä vähän niinkuin pakkomielle. Tänä jouluna se oli sitten joulukuusen pallot. :)
Hauskaa joulua kaikille! Taidanpa nyt mennä heittämään haasteen Gran turismossa... ;)
