En nyt ihan tiedä, voiko tätä sanoa someoneksi, mutta yhtä kaikki tästä nyt tuli kuva otettua. :)
Vein kirjovehkan syksyllä töihin. Se oli silloin ihan elinvoimainen, mutta oma viidakko tuntui niin täydeltä, että ajattelin, että se voisi ilahduttaa minua ja lapsia töissä. No ihan hirveän pitkään se ei siellä ilahduttanut, sillä se tiputti varsin nopeasti kaikki lehtensä ja jökötti sitten pelkkänä rankana päiväkodin hyllyn päällä. Ja se jökötti siellä pitkään. Sitä kasteltiin ja hoidettiin, mutta kasvi törötti apaattisena ruukussaan. Viimein menetin toivoni sen kanssa ja toin sen kotiin. Ajattelin, että vaihdan ruukkuun jonkun toisen kasvin. En vaan ehtinyt tehdä ruukunvaihdosoperaatiota heti ja vehka joutui odottelemaan viimeistä leposijaansa viikon verran takkahuoneen hämärässä nurkassa. Kun sitten tänään menin ruukkua hakemaan, niin yllätyin iloisesti siitä, että vehka oli alkanut puskea lehteä.
Ehkä sillä oli vain koti-ikävä. :)
Minä sitten hyvinkin iloisena rupattelin rehulle mukavia, annoin paljon vettä ja taidanpa vielä lannoittaakin jahka löydän jostain lannoitetikkuni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti