En mä nyt tiedä pitikö tässä nyt ihan näin käydä.
Mutta niin siinä sitten vaan kävi.
Ajatus lähti allekirjoituksesta.
Jostain syystä ajatus päätti sitten yllättäen lähteä metsäretkelle.
Siellä se törmäsi pariin leikkisään pupuun.
Lopputulos on tässä.
Ikikriitikko sisälläni kiljuu, että tätä olisi pitänyt hioa vielä pari päivää (liian lähellä paperin yläreunaa, puusta levisi mustaa tussia, heinän mustat ääriviivat hukuttivat keltaisen värin jne. jne. jne. ), mutta päätin olla kuuntelematta sitä. Yhtäkaikki tuntui mukavalta piirtää pitkästä aikaa. Ihanalta suorastaan!
1 kommentti:
Ihana :)
Lähetä kommentti