Viipuri

Käväistiin Viipurissa. Valokuvaraportti reissusta seuraa tässä.

Raja ylitetty. Vastassa olivat

Ja katukissa nro. 1. 

Hännätön ja rohkea. 

 Esikoinen pyysi tekstiviestillä kuvaa Venäjästä melkein heti kun raja oli ylitetty. Otin pojalle kuvan tästä maisemasta.

Ennen Viipuriin saapumista teimme pari lenkkiä pienempiin lähellä sijaitseviin tuppukyliin. Yritin bussista käsin ottaa kuvaa "taloista". Tuntui vaikealta uskoa, että tällaisissa hökkeleissä asuu perheitä silloinkin, kun pakkasta on 30 astetta. Kaikki rakennukset olivat joko keskeneräisiä, hökkeleitä tai hylättyjä.

 Viipurin torilla pysähdyimme hetkeksi ennen hotelliin menoa. Vasemmassa reunassa näkyy pieni siivu pyöreästä rakennuksesta (jonka nimeä en yllättäen muista), jossa kävimme illalla syömässä. Ruoka oli taivaallisen hyvää. Yritän koko ajan valmistautua henkisesti siihen ajatukseen, että en ikinä enää syö yhtä hyvää borssikeittoa missään.

Paikallinen pirssi.

Torin poikki kulki numeroituja kiviä, joiden tarkoitus jäi epäselväksi. Tietääkö joku asiasta jotain?

Puistoaluetta.

Kauppahallin lihatiski. Huono kuva kun en kehdannut tsuumailla sen enempää. Pitäisi opetella röyhkeämmäksi kuvaajaksi. Ei yhtään vakuumipakattua piffiä missään. 

Ei ollut itsepalvelupuntareita... 

Jotain tuttua kuitenkin. ;)  Golden Cap.

Hotelli

Joku kutuparikin oli mukana. ;) 

Hotellihuoneen avain toimi hienosti, eikä hävinnyt pankkikorttien sekaan... 

Katto

Näköala

Tämä kyltti oven sisäpuolella ei tosin ihan herättänyt luottamusta...

Vessa

 Vaikka hotellihuone olikin ihastuttavan tupakalta tuoksahtava, harmaasävyinen ja ränsistynyt, niin emme malttaneet viipyä siellä kovin pitkään, vaan lähdimme kaupunkikierrokselle. 

  

Ison talon seinässä oli ihan mielettömän kokoinen ja upea graffiti. 

Siihen olisi melkein vaikka voinut kävellä. :) 

Katukissoja oli paljon ja koirat kulkivat yksin tai vapaina omistajansa kanssa. Ainoastaan kahden koiran näin kulkevan kytkettynä. Toinen oli pieni rotukoira ja toinen inhosi humalaisia. Hassua, että senkin sai selville, vaikka omistaja ei puhunut sanaakaan suomea, eikä juurikaan englantia ja minä osaan sanoa venäjäksi ainoastaan njet ponimai. :) 

 Patsastelua.

Kadulla seisoskeli tällainen setä kesyn korpin kanssa. Luulen, että kyseessä oli jonkin sortin teatterin mainostemppu, mutta vaikuttavan näköistä silti. Melkein teki mieli käydä kysymässä, että saako sitä rapsuttaa, mutta en sitten uskaltanut. :D

Kaikkialla tuntui olevan kovin ränsistynyttä. Pidän jostain selittämättömästä syystä paljon kelloista. Samasta syystä tämän kellotapulin katselu sai surulliseksi. 

Katumaisemia: 

Vanhan ravintolan ikkuna. Sisällä oli kuvia Suomen aikaisesta Viipurista. 

Leikkipuisto

Yksi rakennus oli kyllä viimeisen päälle tällingissä.

Katukissa. Ränsistyneen talon pihalla oli lautasia, joille joku ystävällinen ilmeisesti kissoja ruokki. Tämän kissan toinen etutassu oli pahasti vioittunut.

Erään pienen kahvilan/ravintolan sisällä oli kori, jonka yläpuolella oli kyltti ja pieni säästöpossua muistuttava lipas. Bore niminen katukissa makoili korissa ja nautti rapsutuksista ja keräsi samalla rahaa muiden katukissojen hyväksi.

Boren korvat olivat varmaan kolme kertaa normaalia paksummat kaikista arvista ja ruvista, mutta se näytti korissaan kovin tyytyväiseltä ja sulatti ainakin meikäläisen. Toivottavasti ne kolikot, jotka tyhjensin Boren laatikkoon päätyvät oikeasti katukissojen avuksi.